Vanhus ja hänen hevosensa

Pohjoisilla rajamailla eli vanha mies, jota pidettiin viisaana — rajaseudun vanhus. Eräänä aamuna hänen hevosensa karkasi arojen maille. Naapurit tulivat surkuttelemaan häntä. Hän vastasi vain: ”Kuka tietää? Ehkä se on onni.”

Kuukausia kului. Hevonen palasi — ja sen mukana villihevosia aroilta. Naapurit tulivat onnittelemaan häntä tästä onnenpotkusta. Vanhus vastasi: ”Kuka tietää? Ehkä se on onnettomuus.”

Hänen poikansa ratsasti mielellään uusilla hevosilla. Eräänä päivänä hän putosi ja mursi jalkansa. Naapurit tulivat lohduttamaan häntä. Vanhus vastasi: ”Kuka tietää? Ehkä se on onni.”

Vuotta myöhemmin arojen ratsumiehet ylittivät rajan. Kaikki asekuntoiset miehet lähtivät sotaan; heistä yhdeksän kymmenestä ei palannut. Poika oli jalkansa vuoksi jäänyt kylään. Isä ja poika selvisivät sodan läpi yhdessä.

”Kaikki elämässä on kuin vanhuksen hevonen.”